Naantalin kirkon tornikello
Tässä blogissa kuvaan tornikellon koneiston korjauksen eri vaiheita. Kaikkia vaiheita ei kuitenkaan käsitellä vaan ainoastaan tärkeimmät/kiinnostavimmat toimenpiteet. Lyöntikoniston korjaus tehtiin 2008 - 2009 ja koneiston huolto vuonna 2011.
Naantalin kirkkoon asennettiin kellokoneisto noin vuonna 1887. Koneiston toimitti helsinkiläiskelloseppä Albert Grubb. Suomalaista tekoa koneisto ei ole vaan se on luultavasti Saksasta lähtöisin. Tähän ei kuitenkaan ole saatu vahvistusta. Kellolle tehtiin peruskorjaus vuonna 1979, jolloin painojen veto myös automatisoitiin.
Tornikellon koneisto alla. Väri ei luultavasti ole alkuperäinen, vaan se on maalattu vuonna -79 perushuollon yhteydessä. Samalla koneiston laakerit vaihdettiin kuulalaakereiksi, joka on aika erikoinen ja harvinainen ratkaisu tämän tyyppisissä kelloissa. Ratkaisua katsotaan vähän nenän vartta pitkin kellopiireissä, mutta ainakin tässä tapauksessa laakerit olivat vielä aivan hyvässä kunnossa vuonna 2011, joten en menisi tuomitsemaan...
Kellolle sattui jonkin sortin onnettomuus joskus 10 - 15 vuotta sitten, jolloin lyöntipaino pääsi jotenkin karkaamaan. Seurauksena ainakin yhden akselin vääntyminen. Tämän tapahtuman seurauksena lyönti on oikkuillut ja lyönnin lovilevystä on hampaita katkeillut tasaiseen tahtiin. Allaolevassa kuvassa näkyy ainakin kuusi korjattua hammasta sekä lisäksi kaksi juuri katkennutta. Kun näin tämän ensimmäisen kerran, ensituntuma oli, että lyöntirattaiden asetus täytyy päästä jotenkin sekaisin ja sen seurauksena vipu ei enää osu hampaiden väliin vaan itse hampaaseen ja sitten katkaisee hampaan. Mitään vikaa ei rattaissa kuitenkaan tuntunut olevan, ja hampaita katkeili lisää lyhyellä aikavälillä.
Hampaiden korjaus ei ole ollut kaikissa tapauksissa viimeisen päälle tarkka, vaan heittoja löytyi kuten alla näkyy. Nämä heitot korjauksissa eivät kuitenkaan olleet varsinainen syy rikkoutumisiin, mutta ovat saattaneet aiheuttaa lyönnin sekoamisen aika ajoin.
Lopulta aika odottamaton vika löytyi melkein sattumalta, kun painojen automaattiveto käynnistyi ja pysähtyi painojen tullessa ylös: Rattaiden akselit ovat kartioita rellien kohdalta, ja rellit on lukittu kartioihin poikittaisilla sokilla. Tässä tapauksessa alla olevan kuvan alimman akselin lukitussokka oli katkennut (uusi, kiiltävä sokka näkyy kuvassa) ja relli pääsi pyörähtämään akselissa satunnaisesti kun punnuksen ylöskelaus loppui ja punnuksen paino rytkähti takaisin koneiston rattaille. Jos kartio päästi luistamaan, niin punnus on luultavasti pudonnut alas saakka saman tien. Näin kävi kun olin itse koneiston vieressä huuli pyöreänä katsomassa. Onneksi ei ollut jäseniä missään rattaiden välissä sillä hetkellä... Eli se ensi tuntuma, että rattaiden asetus pääsee muuttumaan, piti tarkalleen paikkaansa. Tapa, miten asetus meni poskelleen, oli vaan sellainen, joka ei tule tavallisten seinä- tai lattiakellojen kanssa yleensä vastaan, koska siellä rataiden rakenne on erilainen ja voimat pienempiä.
Lyönnin korjauksen jälkeen kellon käynti oli edelleen varsin ailahtelevaa ja se pysähteli helposti siitäkin huolimatta, että käyntipainoon oli joskus aikojen saatossa lisätty sekä ylimääräinen lyijypaino että noin metrin mittainen I -palkki. Siksi kellon käyntiosillekin päätettiin tehdä huolto kirkkosalin saneerauksen yhteydessä vuonna 2011.
Käyntikoneisto ennen huoltoa. Rattaat ovat aika tukossa öljystä ja liasta.
Kellon osoitinsiirtokoneistot olivat aika "rapakunnossa". Osaltaan liian öljyämisen vuoksi, mutta pääasiassa kai kuitenkin siksi, että ne ovat olleet taulussa kiinni suojaamattomina, ainoastaan pieni pellinpala yläpuolella ja siksi ne ovat keränneet herkästi kaiken tornissa lentävän pölyn ja roskat.
Osittain purettu osoitinsiirtokoneisto.
Ruostunut minuuttiakseli. Tämä on ollut yksi syy käynnin takelteluun. Tämä akselin pää on alttiina ulkoa tulevalle kosteudelle ja muille sään vaihteluille ja näin siinä vaan siten lopulta käy kun vuodet vierivät
Alla käyntikoneiston silta, rattaita ja käyntilaite koneiston purkamisen aikaan
Käyntipuolen painotelan telkiratas oli melkoisen kulunut ja teljen ylihyppiminen on ollut jo lähellä jollei ole jo tapahtunutkin.
Onneksi maakunnasta löytyy vielä osaavaa rattaan koneistuskapasiteettia. Alla kulunut telkiratas jyrsittynä uuteen uskoon. Tekijää alkuun vähän arvelutti homma mutta hieno siitä sitten lopulta tuli!
Käyntikynnet olivat kuluneet aika reippaasti ja kohotuspinnallakin oli erikoisen näköistä pientä kuoppaa havaittavissa.
Aiemman korjauksen yhteydessä käynnin kynnet on käännetty ja alla nähdään, että silloin kuluneisuus on ollut melko paljon suurempaa kuin tässä viimeisessä korjauksessa... Ihme oikeastaan, että kello on vielä aikanaan käynyt tuollaisilla kynsillä. Kynsien kääntö on seinäkelloissakin normaali käytäntö ja näin kynsien korjaus saadaan siirrettyä seuraavalle korjaajalle. Vahinko vaan, että nyt ei ollut enää kynsiä mitä kääntää...
Kunnostetut kynnet. (En kunnostanut kynsien molempia päitä, niinkuin kelloseppäkoulussa olisi aikanaan tehty vaan nyt pääsee seuraavakin korjaaja nauttimaan tästä mukavasta hommasta!).
Käyntirattaan hampaat olivat hienossa kunnossa; ei vääntymiä eikä kulumista missään joten puhdistusta vaille valmis taas käyttöön.
Vaikka lyöntiä oli korjattu aiemmin, korjasin nyt muutaman kepulikorjauksen ja potentiaalisen vian aiheuttajan. Lyöntivipuihin oli aiemmin laitettu kuvan mukaisia kiristimiä. Epäilys oli ollut, että vipujen välykset olisivat aiheuttaneet lovilevyn hampaiden katkeamiset.
Tässä myös yksi luova korjaus. Ajatuksena sama kuin yllä.
Syy edellä mainittuihin vipujen kiristämiskeinoihin oli löystyneet niittaukset vipujen ja laippojen välillä. Korjasin ne tekemällä uudet niittaukset vipuihin. Toimii hyvin niin kauan, kunnes joku taas alkaa väännellä vipuja esim. lyöntihäiriöiden sattuessa.
Tyypillisessä kunnossa oleva relli.
Kaikki rellit purettiin ja puhdistettiin. Niiden kunto osoittautui yllättävän hyväksi.
...ja tässäkin tapauksessa pelkkä puhdistus riitti. Kulumia ei ollut käytännössä juuri lainkaan.
Kolme osoitinsiirtokoneistoa korjauksen jäljiltä. (En tiedä miksei neljäs ole kuvassa, koska korjasin kuitenkin kaikki samaan aikaan).
Eteläinen, eli Naantalin satamaan suuntautuva osoitinsiirtokoneisto paikoillaan. Kuvan ottohetkellä koneistoja ei ole vielä tasapainoitettu. Tasapainotuksessa ilmeni, että minuuttiosoittimet on ilmeisesti aiemmassa remontissa sekoitettu ja siitä syystä vastapainot eivät olleet kohdallaan vaan noin 13 min väärässä kohtaa sekä etelä- että pohjoissivulla. Lisäksi painoihin oli lisätty lyijylevyjä, vrt. kuva alla, jotka edelleen lisäsivät epätasapainoa. Ruosteisten akselien lisäksi tämä on suurin syy lisäpainojen tarpeeseen ja käyntihäiriöihin.
Osoitinsiirtokoneistojen suojat kaikille neljälle rattaistolle, esteettiset seikat jätin tässä huomioimatta. Neljä vanhaa keittiön vedinta saivat uuden elämän laatikoiden nostokahvoina. Aika tavaran kauppaa...
Lyöntipainon vaijerin pylpyrän kiinnityskoukun kiinnitys oli tullut tiensä päähän. Kuvassa uusi kiinnitys. Samalla vaihdettiin käyntipainon vaijeri uuteen. Lyöntivaijeri oli vaihdettu aiemmin muutamia vuosia sitten.
Korjauksen jälkeen tätä kirjoitettaessa kello on käynyt parisen vuotta hyvin ja lyöntikin on pysynyt kohdallaan, eli kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut projekti.
