English summary will be available soon...
Fiskarsin tornikellon korjaus
Tässä plogissa kuvaan Fiskarsin tornikellon koneiston korjausta kesällä ja syksyllä 2012.
Koneiston numero on 8 ja sen on valmistanut Johan Ala-Könni Ilmolasta. Koneisto asennettiin paikoilleen vuonna 1842.
Koneisto purettiin kesäkuussa 2012 ja koottiin takaisin lokakuun viimeisinä päivinä. Korjaus oli haasteellinen mm siksi, että koneiston käyntilaite oli muutettu jossakin aikaisemmassa korjauksessa, ja sen palauttaminen alkuperäisen kaltaiseksi oli hankalaa, koska juuri tämän tyyppistä käyntiä ei löydy mistään kirjallisuudesta. Tampereen vanhassa kirkossa on saman tekijän lähes samanlainen koneisto, mutta sielläkin käynti lienee muutettu, koska se oli aika tavalla erilainen kuin tässä koneistossa.
Koneisto piti purkaa täysin tornissa ja kantaa osa kerrallaan alas ja myöhemmin tietysti takaisin torniin, jossa koneisto kasattiin paikoilleen.
Tornin kellotaulut ovat kolmeen suuntaan. Metsään päin on pelkkä tyhjä taulu ilman numeroita ja osoittimia.
Alkuperäisiä koneiston asennuksen aikaisia merkintöjä? Hyvin ovat säilyneet liitutaulun merkinnät jos ovat alkuperäisiä. Toisaalta kukapa niitä olisi sinne jälkeenpäin raapustellut, joten kai ne ovat koneiston asentajan ja huoltajien tekemiä.
Kellon käyntilaite. Tornissa on aina alkukesästä joku banaanikärpästen tms. joukkokokoontuminen ja niin kuin näkyy, ne pitävät öljystä, jota koneistossa on käytetty.
Lisää itikoita tornin ainoassa ikkunassa huhtikuun viimeisinä päivinä. Tuohon aikaan niitä oli myös siellä ilmassa ainakin saman verran kuin ikkunassa lepäämässä, joten käynti tornissa siihen aikaan ei ollut herkkua. Kesäkuussa koneiston purkamisen aikaan itikat olivat hävinneet lähes tyystin.
Puretun koneiston osia
Kuten yllä mainitsin, käynti oli "tuunattu" aikanaan niin, että käynnistä oli tehty vähän myötähampaisen käynnin kaltainen. Allaolevan kuvan käyntisimulaation oikealla olevasta kynnestä näkyy, että jatkoheilahdus on tökännyt aika lailla nopeasti jyrkkenevään kohotuspintaan. Tämä on mm. aiheuttanut heilurin varressa olevan "ankkurihaarukan" suuren kulumisen. Se kuluminen yhdessä ankkurin löysän kiinnituksen kanssa ankkuriakseliin on sitten aiheuttanut käynnin hampaiden ylihyppimistä eli voimakasta edistämistä.
Lisäksi käynnin tohtorointi oli aiheuttanut sen, että kelloa ei ollut mahdollista laittaa aikaan ilman väkivaltaa. Tämä tarkoittaa sitä, että käynnin muuttamisen yhteydessä ankkuri oli joutunut käyntirattaan väärälle puolelle joka puolestaan esti ankkurin akselin siirtymästä sivuun niin että käyntiratas olisi päässyt vapaasti pyörimään aikaan laitossa.
Ankkurin irronnut kynsi on joskus korjattu tekemällä hampaaseen ja ankkurin varteen ura ja kovajuottamalla siihen tuollainen kapea pala.
... mutta ei se korjaus ole kestänyt vaan sitten on homma hoidettu seuraavalla kerralla hitsaamalla.
Viallinen kynsi on poistettu jyrsimällä se ankkurin akselireikä keskiönä. Keskelle jätin harjan ohjaukseksi tulevaa kynttä varten. Ongelma tässä oli se, että hitsattu osa oli paikoin niin kova, että pilasin siinä 49 euron tuliterän jyrsimen. Alkuhankaluuksista huolimatta lopputulos oli hyvä.
Ankkurin kynsi valmistuu kuorma-auton lehtijousen pätkästä. Kuvassa näkyvien jyrsintöjen jälkeen tein kaarevuuden taivuttamalla siivua lattaraudasta tehtyä jigiä vasten.
Ankkurin löysä kiinnitys ankkuriakseliin korjattiin täyttämällä liian iso reikä noin 1 mm paksulla täytteellä.
Käyntiratas ennen korjausta
Käyntiratas pinnit irroitettuna.
Käyntirattaan "rihtaus", eli rattaan taso- ja keskiöheiton tarkastus sorvissa
Pinnit puristettiin paikoilleen oikeaan asentoon yksinkertaisella jigillä. Jostakin syystä käyntirataskin oli ilmeisesti edellisessä remontissa maalattu vaikka se on messinkiä. Uskon, että alunperin ratas ei ole ollut malattu, joten poistin maalin enkä maalannut sitä uudelleen korjauksen yhteudessä.
Käynnin muutoksien vuoksi myös ankkurin akselin laakeria oli jouduttu siirtämään. Kuvassa näkyy alkuperäinen laakeri joka on niitattu umpeen ja uusi laakeri on sijoitettu aika paljon alemmas. Viimeistään tässä kohtaa olisi edellisen korjaajan hälytyskellojen pitänyt soida että tulikohan se käynti korjattua oikein...
Ankkurin akselin laakerin sorvausta.
Valmis säädettävä Ankkurin laakeri. Kuvassa säätö on ylimmässä asennossa. Laakerin korkeus sillasta johtuu siitä, että tällä estetään ankkurin akselin putoaminen laakerista siinä tilanteessa, kun akseli siirretään sivuun aikaan laitossa.
Valmis käynti alla. Tämän projektin ehdottomasti hankalin ja aikaa vievin homma oli selvittää, että miten käynti on alunperin toiminut ja sitten sen toiminnan palauttaminen alkuperäisen kaltaiseksi. Vaikeutta lisäsi se, ettei missään käsiini saamissa kelloalan kirjoissa ole kuvattu juuri tämäntyyppistä nastakäyntiä. Käyntityyppiä ei liiemmin tuntenut USAlainen tornikellojen keräilijä ja restauroija, joka muuten tuntuu tietävän kaiken mahdollisen tornikellojen koneistoista. Alun hankaluuksista huolimatta korjattu käynti toimii nyt erinomaisesti ja antaa heilurille reilun heilahduskulman.
Alla näkyy uusi ja oikealla vanha kulunut heilurin haarukkalevy. Uskon, että levy on kulunyt näin paljon nimenomaan käynnin jatkoheilahduksen "tökkäämisen" takia. Korjauksen jälkeen näin ei pitäisi käydä.
Käynnin muuttelu on aiheuttanut myös sen, että ankkurin vartta on täytynyt taivuttaa reippaasti ennenkuin käynti on saatu keskelle. Tässä vartta oiotaan kyläsepän tyyliin.
Kuluneita telarattaan hampaita.
Hampaiden viilausta. Tuli muuten viilattua koko loppuelämän tarpeiksi noita perhanan hampaita, noin 6 ratasta kertaa noin 60 hammasta tekee 360 hammasta kertaa noin 5-7 viilan vetoa per hammas tekee sellaiset 2000 viilan vetoa. phew...
Kapularellin korjaus ja puhdistus
Kulunut laakeritappi. Kuluneisuus on lopulta aika vähäistä kellon ikä huomioiden. Relli on myös aika kulunut. Tässä tapauksessa rellin kääntö korjaa asian. Aiemmin relliä on korjattu hitsaamalla siihen lisää materiaalia, kuten pinnan huokoisuudesta voi nähdä.
Kiilloitettu laakeritappi.
Toinen kulunut relli, joka on jo aiemmin käännetty, joten kääntäminen korjausmahdollisuutena on poissa laskuista.
Edellisen rellin hampaiden muodon korjausta viilaamalla.
Lyöntipuolen yksi laakeri piti vaihtaa. Kuvassa laakeria ei ole vielä niitattu paikoilleen. Niittausvara tehtiin niin, että nelikulmaiseksi jyrsinnän jälkeen nurkkiin jäi niittausta varten vinot "lipat" jotka sitten niitattiin sillan tasoon.
Maalausta odottavia rattaita.
Rattaan maalaus käynnissä. Huomaa professionaalinen rattaan pyörittämisen mahdollistava laakerikiinnitys ruuvipenkkiin. Laakerina rullaluistimen abec 5...
Vastatelkijousen murtuma. Jousi oli kaikin puolin erittäin hienosti ja koristeellisesti taottu. Lisäksi se oli taottu kaksinkertaiseksi niin, että oheisen murtuman jälkeen puolet jousesta oli vielä toiminnassa.
Tässä koneistossa vastatelki ei ole automaattinen vaan toimii niin, että se viritetään käsin kahvasta ennen kellon vetämistä. Vastateljen tehtävähän on pitää koneisto käynnissä käyntipainon vetämisen ajan, jolloin painosta ei tule koneistolle voimaa.
Alla vähän vaatimattomampi esitys uudeksi jouseksi, mutta toimii kuitenkin hyvin. Musta kahva vaan alas ja tosimies veivaa 170 kg puntin noin 8 metriä ylös ennenkuin jousen antama käyntiaika on käytetty. Itse en kylläkään pystynyt siihen koska jousen jännitys kestää vain noin 2 - 3 min.
Lyöntitelarattaan akselin laakeri valmiina. Päätin kuitenkin lopulta olla vaihtamatta sitä, koska lähemmin tarkasteltuna alkuperäinen laakeri ei ollut oikeastaan kulunut väljäksi, vaan se oli selvästikin ollut väljä jo alunperin. Tämän näki kulumajäljistä alkuperäisen laakerin sisäpinnalta.
Koneisto korjauksen ja maalauksen jälkeen koottuna lopulliseen koekäyttöön
Kellon rakentajan puumerkki. Käsivaralta tuo on selvästi tehty, mutta millaisella työkalulla?
Tässä näkyvät hyvin myös kevennysrullat, jotka on sijoitettu aina siihen suuntaan, johon akselin paine suuntautuu.
Alkuperäisessä kunnossa oleva minuuttitaulu koneiston kyljessä. Tämä taulu auttaa aikaan asetusta, koska tornin ulkopuolellä olevia osoittimia ei voi nähdä tornin sisälle.
Koneiston kokoaminen tornissa. Täällä se oli huomattavasti hankalampaa kuin autotallin valoisissa ja muutenkin hallituissa olosuhteissa.
Koneisto valmiiksi koottuna. Aika komea siitä tuli vaikka itse sanonkin...
Lyöntivasarat tornin katolla olivat melko hyvässä kunnossa. Pientä vasaroiden vastinjousien säätämistä jä voitelua vain kaivattiin.
Kellot on valmistettu samana vuonna kuin koneisto asennettu paikoilleen. Kellojen valmistaja Johan & Charlotte Julin.
