Eskilstuna-tyyppisen lattiakellon korjaus

Seuraavassa on kuvattu Varsinais-Suomen kirkoissa yleisen Eskilstuna-tyyppisen lattiakellon perushuollon eri vaiheita. Kello on Maskun kirkosta.
Nämä ruotsalaiset kellot muistuttavat paljon niinikään ruotsalaisia Mora kelloja ja lienevät myös samalta ajalta peräisin. Tyypillistä kelloille on teräksiset pohjat ja melko karkea ulkonäkö. Yleistä näille kelloille on myös veitsilaakerointi käyntihaan akselin toisessa päässä. Tämä laakerointi aiheuttikin oman päänvaivansa korjauksessa. Alla kuvassa korjausta odottava koneisto.

Aikaisempien korjaajien merkintöjä. Koneiston puisessa kiinnityslevyssä on kolme merkintää:
    4/1845
    9/XII 1937 P. Paunu (Nimi on epäselvä)
    26.7  -86
Merkinnät loppuvat vuoteen 1986, mutta uskon että kellolle on tehty jonkinlaista huoltoa vuoden -86 jälkeenkin.

Lisäksi isomman lyöntitiu'un sisällä oli kahdet merkinnät, joista toisesta ei saanut selvää. Toisessa oli nimikirjaimet IH ja pvm 29.6.1885.

 

Kuluneiden hampaiden viilaamista. Tämä homma, samoin kuin laakeritappien kiillotus, tulee vastaan käytännössä aina näiden vanhojen koneistojen kanssa.

  

Alla ratasjuoksujen testaamista. Useita laakereita piti siirtää hyvän ratasjuoksun saavuttamiseksi.

Alla yksi esimerkki laakerin siirrosta. Tässä tapauksessa siirto vaati isomman täytteen tekemisen vanhan laakerin kohdalle.

Lisää laakerihommia. Käyntipuolen telarattaan laakeri oli tiensä päässä.

 Alla uusi laakeri

Alla Käyntihaan akselin veitsilaakerointi, jonka edellinen korjaaja on korjannut vääntämällä pellin tuohon laakeripisteeseen.

Sama korjaus koneiston sisäpuolelta nähtynä.

Veitsilaakerin veitsi on pyöristetty vaikka sen pitäisi olla nimensä mukaisesti terävä niin, että laakerikohdasta tulee mahdollisimman pistemäinen.
Käyntiankkuri ei luultavasti ole alkuperäinen vaan mahdollisesti tehty samaan aikaan kuin tuo veitsen pyöristys. Voi olla, että veitsi on pyöristetty juuri siksi, että on saatu ankkuri oikeaan kohtaan käyntirattaan suhteen.

Alla epäselvä kuva veitsestä joka on teroitettu alkuperäisen kaltaiseksi.

Tässä tehdään veitsen laakeriosan istutusta.

Laakeriosa on paikoillaan ja akselin veistä vastaava kolo työn alla. Tässä kolo ei vielä ole lopullisessa syvyydessään ja lisäksi lopullinen ura on leveämpi "V" kuin tässä kuvassa eli sen muoto on lähempänä kellon pohjassa olevan aukon muotoa. Lisäksi akselin toinen pää piti siirtää alemmas, koska akseli olisi ollut muuten vinossa pohjien välissä.

Käyntirattaan hampaiden kärkien tasoitusta. Lisäksi hampaita piti vähän viilailla, mutta ei mitään suurempaa.

 Käynnin koekäyttö meneillään. Kantapään kautta opittuna laitan tässä vaiheessa näihin vanhoihin koneistoihin vain käyntiin liittyvät osat paikoilleen jotta osat saa helposti purettua ja taas koottua.

Pestyt kellon osat. Koneiston pohjat puuttuu kuvasta.

Alkuperäinen lyöntikamman sieppaaja on jossakin vaiheessa tehty uudelleen. Toimiva, vaikkei luultavasti aivan saman näköinen kun alkuperäinen. Messinkilevyn pohjassa on kaiverruksia, joten materiaalina tässä lienee käytetty jotain suteen kaiverrettua laattaa tai vastaavaa.

Kellon koekäyttö meneillään ja kaikki osat taulua lukuunottamatta ovat paikoillaan. Taulun laiton yhteydessä pitää vielä säätää lyönnin ajoitus kohdalleen tasatuntiin. Tässä vaiheessa se lyö pari minuuttia ennen tasatuntia.Tässä koneistossa lyönnin ajoitus menee helposti pois kohdaltaan, jos minuuttiosoitinta siirretään taaksepäin. Syynä on se, että lyönnin käynnistysvipu on pitkä ja ohut, helposti vääntyvä osa. Kuvassa edellämainittu osa on keskellä vasemmalta alas kohti osoitinten keskiötä taipuva vipu.

Koneisto lopullisesti koottuna ja koekäytössä, pientä rukkaamista vailla. Koneiston takana muuten on tuollainen vintage roskakori, jonka olen tehnyt noin 45 vuotta sitten Raision oppikoulun veistotunnilla..

Koneisto on paikoillaan kirkossa. Kuvassa vasemmanpuoleisen puntin vasemmalla puolella näkyy lisäämäni "kusinaru" josta kelloa voi lyöttää. Lisäsin sen sinne koska koneistossa on jo alunperin tehty vipu tällaista lyöttämismahdollisuutta varten. Kusinaru-nimitys tulee siitä että tuvassa yöllä asioilla käydessä narua vetämällä kello on ilmoittanut lyöntien määrällä mitä kello on ilman että pitäisi sytyttää tulta sitä varten.

Kello paikoillaan toiminnassa. Kellon kaappi on erittäin hyvin säilynyt ja kaikin puolin hienossa kunnossa. Ainut ei-niin-hienossa kunnossa oli vetoveivi, joka oli aivan eri paria muun kokonaisuuden kanssa.

diffential remontoire -tyyppisen tornikellon korjaus

Tässä kuvataan Turun keskustassa sijaitsevan tornikellon perushuoltoa alkuvuodesta 2013. Kellon koneisto on saksalainen, Korfhagen valmistama, niin kutsuttu differential remontoire -tyyppinen koneisto, joka on valmistettu ja asennettu paikoilleen suunnilleen joskus 50 -luvulla. Erikoista tässä on se, että tämän koneiston viereen on siirretty saman valmistajan saman tyyppinen koneisto, joka on otettu käyttöön noin 1910 - 1913 välisenä aikana. Noin 50 -luvulla siis vanha koneisto on korjaamisen sijasta korvattu uudella. Aika erikoinen ratkaisu, koska nämä koneistot on kuitenkin tehty toimimaan ennemmin 200 vuotta kuin 30 - 40 vuotta. Ehkä silloin ei ole löydetty huoltajaa koneistolle.

Kellon taulu on lasia ja se on valaistu sisältä päin.

 Kellotaulun indeksit olivat tiensä päässä.

Alla koneisto ennen korjausta. Koneisto on saksalaista vankkaa tekniikkaa, tornikellojen dinosaurukseksikin kutsuttu. Tämä kutsumanimi siksi, että koneiston valmistaja oli viimeisiä, jotka valmistivat näitä perinteisiä tornikellon heilurikoneistoja, koska sähköiset kellot alkoivat tuohon aikaan nopeasti yleistyä.
Korjattavan koneiston takana näkyy sivuun siirretty vanha koneisto.
Aivan keskellä kuvaa näkyy koneiston hienous, paino, joka vedetään kerran minuutissa ylös ja joka hoitaa käyntivoiman heilurille. Voima on siis aina tasainen ja hallittu eikä se riipu käyntipainosta, vaijerien kunnosta, osoitinkoneistosta, etc. Samalla kun tämä paino vedetään ylös, voima johdetaan myös osoitinsiirtokoneistolle, jolloin osoittimet siirtyvät hienostuneesti minuutin eteenpäin noin 1-2 sekunnin aikana.

Elohopeakytkin, joka kytkee virran käyntipainon vetomoottoriin 6 tunnin välein. Rakenne näyttää sekavahkolta mutta toimii saksalaisen täsmällisesti.

Seuraavassa tavallisen kulumisen lisäksi esiin tulleita ongelmia, joista jokainen erikseen olisi pysäyttänyt tai aiheuttanut vakavia käyntihäiriöitä kellolle. Olisi kiva tietää, mikä on ensimmäisenä pysäyttänyt kellon.
Kellon ongelma numero 1
Osoitinsiirtokoneisto sijaitsee tiiliseinään avarretussa kolossa suojaamattomana ja sen seurauksena se on kuorrutettu tiili- ja laastipurulla jota irtoaa seinästä jatkuvasti esimerkiksi säiden vaihtelujen vuoksi.

Irroitettu osoitinkoneisto. Tiili- ja laastipölyn lisäksi rattaat on uitettu öljyssä, joka on hartsiutunut erittäin kovaksi ja sitkeäksi massaksi rattaiden hampaiden väliin. Koska kellossa on lasitaulu, luultavasti auringonvalo on edesauttanut reaktiota.

Lähikuva tuntirattaan hampaista. Tällaisessa kunnossa kello ei ole voinut koskaan käydä. Kello on ollut käymättä viimeiset noin 11 vuotta ja luultavasti öljyt ovat pääosin sinä aikana menneet tähän kuntoon.

Vaihderatas. Rattaat sai puhtaaksi vain väkivaltaa käyttämällä. Mikään liuotus ei näihin tehonnut.

 

Kellon ongelma numero 2 

Kytkinlaippa, joka yhdistää koneiston osoitinkoneistoon, oli akselin reiän juuresta halki.Tämän vuoksi osoitinkoneisto ei ole pysynyt oikeassa ajassa koneistoon nähden, eli kello on jätättänyt pahimmillaan ehkä tunteja tai osoittimet eivät ole liikkuneet lainkaan.

Vanha rikkinäinen ja uusi maalaamaton kytkinlaippa. Laippaosa on tehty umpitangosta sorvaamalla.

Kellon ongelma numero 3
Käyntipainon moottorin starttikytkimen toinen liuska oli poikki ja toinenkin murtunut osittain. Kytkin on irti olevan takakuoren pohjassa oikealla.

Katkennut ja osittain murtunut kytkinliuska reunoilla ja uudet, vielä muotoonsa vääntämättömät liuskat keskellä. Materiaalina liuskoissa forsforipronssi ja kontaktikärjissä kupari ja messinki.

Kellon ongelma numero 4
Rattaasta, jonka tapit aktivoivat painon virityksen, oli tapit löystyneet niin paljon, ettei viritys aktivoitunut aina. Kierteet olivat myös osittain pilalla löysän tapin heiluessa kierteessä. Luultavasti löystymisen syynä on ollut tappien liian ohut kiinnityskierre rattaaseen. Mielestäni tässä on selvä suunnitteluvirhe muuten niin hienosti toteutetussa koneistossa.

Joissakin tapeissa oli paksumpi kierre, joten voi olla että tätä kohtaa on korjattu jo aiemminkin. Tässä korjauksessa korvasin tapit uusilla tapeilla, joissa on paksumpi kierre.

Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten erittäin hienosti tehdyssä koneistossa oli käyntirattaan hampaiden paksuuserot, vrt. nuolet alla. Tuo ei sinällään aiheuta ongelmia jos käynti on sopivasti säädetty, mutta kellosepän silmään se ottaa pahasti. Ei olla totuttu tuollaiseen...

Alla voimarattaiston huolto. Osat eivät olleet kuluneet käytännössä lainkaan, mutta öljyt olivat melko pikeentyneet.

Koneiston kokoaminen käynnissä.

Puhdistetut tuulisiiven osat. Tuulisiipi jattuttaa minuutin välein tapahtuvaa vetoa ja osoitinten siirtoa tehden minuuttiosoittimen siirrosta mukavan pehmean.

 Käyntipaino koekäyttöä varten.

Koneisto koottuna korjauksen jälkeen. Etualhaalla hihnapyörä, jota osin alhaalla näkyvä vetomoottori pyörittää. Valokuvausmielessa kuvan tausta on hieman sekavahko, sanoisin...

Osoittimien puhdistus käynnissä. Myös indeksit tehtiin kokonaan uudet, mutta niistä ei sitten tullut otettua kuvia.

Alla korjattu koneisto asennettuna paikoilleen ja uudet indeksit taulussa sekä uusi taustavalaistus taulun takana. Tumma osa taulun yläosassa on sähköjä vetelevän sähkärin varjo, eli oikeasti valaistus on tasaisempi kuin kuvassa näkyy.

Fiskars tower clock repair in 2012

English summary will be available soon...

Fiskarsin tornikellon korjaus

Tässä plogissa kuvaan Fiskarsin tornikellon koneiston korjausta kesällä ja syksyllä 2012.
Koneiston numero on 8 ja sen on valmistanut Johan Ala-Könni Ilmolasta. Koneisto asennettiin paikoilleen vuonna 1842.
Koneisto purettiin kesäkuussa 2012 ja koottiin takaisin lokakuun viimeisinä päivinä. Korjaus oli haasteellinen mm siksi, että koneiston käyntilaite oli muutettu jossakin aikaisemmassa korjauksessa, ja sen palauttaminen alkuperäisen kaltaiseksi oli hankalaa, koska juuri tämän tyyppistä käyntiä ei löydy mistään kirjallisuudesta. Tampereen vanhassa kirkossa on saman tekijän lähes samanlainen koneisto, mutta sielläkin käynti lienee muutettu, koska se oli aika tavalla erilainen kuin tässä koneistossa.
Koneisto piti purkaa täysin tornissa ja kantaa osa kerrallaan alas ja myöhemmin tietysti takaisin torniin, jossa koneisto kasattiin paikoilleen.

Tornin kellotaulut ovat kolmeen suuntaan. Metsään päin on pelkkä tyhjä taulu ilman numeroita ja osoittimia.

 Alkuperäisiä koneiston asennuksen aikaisia merkintöjä? Hyvin ovat säilyneet liitutaulun merkinnät jos ovat alkuperäisiä. Toisaalta kukapa niitä olisi sinne jälkeenpäin raapustellut, joten kai ne ovat koneiston asentajan ja huoltajien tekemiä.

Kellon käyntilaite. Tornissa on aina alkukesästä joku banaanikärpästen tms. joukkokokoontuminen ja niin kuin näkyy, ne pitävät öljystä, jota koneistossa on käytetty.

Lisää itikoita rattaissa. Tässä kuvassa näkyy myös aika erikoiset "kevennysrullat", "antifriction wheels", joita käytetään yleensä esim. tuntiputken tukemiseen isoissa tornikelloissa sekä erittäin hienoissa ja herkissä kelloissa joissakin laakereissa. Kukaan ei ole nähnyt tällaisia käytetävän kenenkään muun kuin Ala-Könnin tekemissä tornikelloissa. Onkohan ollut vähän kokeilun makua tässä hommassa? Toisaalta laakerit eivät olleet juurikaan kuluneet, joten voihan se olla että niistä on kulumiseen apua, vaikkeivat ne akselin pyörimistä paljon herkemmäksi tekisikään.

Lisää itikoita tornin ainoassa ikkunassa huhtikuun viimeisinä päivinä. Tuohon aikaan niitä oli myös siellä ilmassa ainakin saman verran kuin ikkunassa lepäämässä, joten käynti tornissa siihen aikaan ei ollut herkkua. Kesäkuussa koneiston purkamisen aikaan itikat olivat hävinneet lähes tyystin.

Puretun koneiston osia

 ...ja lisää osia.

Kuten yllä mainitsin, käynti oli "tuunattu" aikanaan niin, että käynnistä oli tehty vähän myötähampaisen käynnin kaltainen. Allaolevan kuvan käyntisimulaation oikealla olevasta kynnestä näkyy, että jatkoheilahdus on tökännyt aika lailla nopeasti jyrkkenevään kohotuspintaan. Tämä on mm. aiheuttanut heilurin varressa olevan "ankkurihaarukan" suuren kulumisen. Se kuluminen yhdessä ankkurin löysän kiinnituksen kanssa ankkuriakseliin on sitten aiheuttanut käynnin hampaiden ylihyppimistä eli voimakasta edistämistä.
Lisäksi käynnin tohtorointi oli aiheuttanut sen, että kelloa ei ollut mahdollista laittaa aikaan ilman väkivaltaa. Tämä tarkoittaa sitä, että käynnin muuttamisen yhteydessä ankkuri oli joutunut käyntirattaan väärälle puolelle joka puolestaan esti ankkurin akselin siirtymästä sivuun niin että käyntiratas olisi päässyt vapaasti pyörimään aikaan laitossa.

Ankkurin irronnut kynsi on joskus korjattu tekemällä hampaaseen ja ankkurin varteen ura ja kovajuottamalla siihen tuollainen kapea pala.

 ... mutta ei se korjaus ole kestänyt vaan sitten on homma hoidettu seuraavalla kerralla hitsaamalla.

Viallinen kynsi on poistettu jyrsimällä se ankkurin akselireikä keskiönä. Keskelle jätin harjan ohjaukseksi tulevaa kynttä varten. Ongelma tässä oli se, että hitsattu osa oli paikoin niin kova, että pilasin siinä 49 euron tuliterän jyrsimen. Alkuhankaluuksista huolimatta lopputulos oli hyvä.

Ankkurin kynsi valmistuu kuorma-auton lehtijousen pätkästä. Kuvassa näkyvien jyrsintöjen jälkeen tein kaarevuuden taivuttamalla siivua lattaraudasta tehtyä jigiä vasten.

 Ankkurin löysä kiinnitys ankkuriakseliin korjattiin täyttämällä liian iso reikä noin 1 mm paksulla täytteellä.

Käyntiratas ennen korjausta

Käyntiratas pinnit irroitettuna.

Käyntirattaan "rihtaus", eli rattaan taso- ja keskiöheiton tarkastus sorvissa

Pinnit puristettiin paikoilleen oikeaan asentoon yksinkertaisella jigillä. Jostakin syystä käyntirataskin oli ilmeisesti edellisessä remontissa maalattu vaikka se on messinkiä. Uskon, että alunperin ratas ei ole ollut malattu, joten poistin maalin enkä maalannut sitä uudelleen korjauksen yhteudessä.

Käynnin muutoksien vuoksi myös ankkurin akselin laakeria oli jouduttu siirtämään. Kuvassa näkyy alkuperäinen laakeri joka on niitattu umpeen ja uusi laakeri on sijoitettu aika paljon alemmas. Viimeistään tässä kohtaa olisi edellisen korjaajan hälytyskellojen pitänyt soida että tulikohan se käynti korjattua oikein...

Ankkurin akselin laakerin sorvausta.

Sivut suoriksi, että laakeria voi säätää esim. jakoavaimella

Valmis säädettävä Ankkurin laakeri. Kuvassa säätö on ylimmässä asennossa. Laakerin korkeus sillasta johtuu siitä, että tällä estetään ankkurin akselin putoaminen laakerista siinä tilanteessa, kun akseli siirretään sivuun aikaan laitossa.

Valmis käynti alla. Tämän projektin ehdottomasti hankalin ja aikaa vievin homma oli selvittää, että miten käynti on alunperin toiminut ja sitten sen toiminnan palauttaminen alkuperäisen kaltaiseksi. Vaikeutta lisäsi se, ettei missään käsiini saamissa kelloalan kirjoissa ole kuvattu juuri tämäntyyppistä nastakäyntiä. Käyntityyppiä ei liiemmin tuntenut USAlainen tornikellojen keräilijä ja restauroija, joka muuten tuntuu tietävän kaiken mahdollisen tornikellojen koneistoista. Alun hankaluuksista huolimatta korjattu käynti toimii nyt erinomaisesti ja antaa heilurille reilun heilahduskulman.

Alla näkyy uusi ja oikealla vanha kulunut heilurin haarukkalevy. Uskon, että levy on kulunyt näin paljon nimenomaan käynnin jatkoheilahduksen "tökkäämisen" takia. Korjauksen jälkeen näin ei pitäisi käydä.

Käynnin muuttelu on aiheuttanut myös sen, että ankkurin vartta on täytynyt taivuttaa reippaasti ennenkuin käynti on saatu keskelle. Tässä vartta oiotaan kyläsepän tyyliin.

Kuluneita telarattaan hampaita.

Hampaiden viilausta. Tuli muuten viilattua koko loppuelämän tarpeiksi noita perhanan hampaita, noin 6 ratasta kertaa noin 60 hammasta tekee 360 hammasta kertaa noin 5-7 viilan vetoa per hammas tekee sellaiset 2000 viilan vetoa. phew...

Kapularellin korjaus ja puhdistus

Kulunut laakeritappi. Kuluneisuus on lopulta aika vähäistä kellon ikä huomioiden. Relli on myös aika kulunut. Tässä tapauksessa rellin kääntö korjaa asian. Aiemmin relliä on korjattu hitsaamalla siihen lisää materiaalia, kuten pinnan huokoisuudesta voi nähdä.

Kiilloitettu laakeritappi.

Toinen kulunut relli, joka on jo aiemmin käännetty, joten kääntäminen korjausmahdollisuutena on poissa laskuista.

Edellisen rellin hampaiden muodon korjausta viilaamalla.

Lyöntipuolen yksi laakeri piti vaihtaa. Kuvassa laakeria ei ole vielä niitattu paikoilleen. Niittausvara tehtiin niin, että nelikulmaiseksi jyrsinnän jälkeen nurkkiin jäi niittausta varten vinot "lipat" jotka sitten niitattiin sillan tasoon.

 Maalausta odottavia rattaita.

Rattaan maalaus käynnissä. Huomaa professionaalinen rattaan pyörittämisen mahdollistava laakerikiinnitys ruuvipenkkiin. Laakerina rullaluistimen abec 5...

Vastatelkijousen murtuma. Jousi oli kaikin puolin erittäin hienosti ja koristeellisesti taottu. Lisäksi se oli taottu kaksinkertaiseksi niin, että oheisen murtuman jälkeen puolet jousesta oli vielä toiminnassa.
Tässä koneistossa vastatelki ei ole automaattinen vaan toimii niin, että se viritetään käsin kahvasta ennen kellon vetämistä. Vastateljen tehtävähän on pitää koneisto käynnissä käyntipainon vetämisen ajan, jolloin painosta ei tule koneistolle voimaa.

Alla vähän vaatimattomampi esitys uudeksi jouseksi, mutta toimii kuitenkin hyvin. Musta kahva vaan alas ja tosimies veivaa 170 kg puntin noin 8 metriä ylös ennenkuin jousen antama käyntiaika on käytetty. Itse en kylläkään pystynyt siihen koska jousen jännitys kestää vain noin 2 - 3 min.

Lyöntitelarattaan akselin laakeri valmiina. Päätin kuitenkin lopulta olla vaihtamatta sitä, koska lähemmin tarkasteltuna alkuperäinen laakeri ei ollut oikeastaan kulunut väljäksi, vaan se oli selvästikin ollut väljä jo alunperin. Tämän näki kulumajäljistä alkuperäisen laakerin sisäpinnalta.

Koneisto korjauksen ja maalauksen jälkeen koottuna lopulliseen koekäyttöön

Kellon rakentajan puumerkki. Käsivaralta tuo on selvästi tehty, mutta millaisella työkalulla?
Tässä näkyvät hyvin myös kevennysrullat, jotka on sijoitettu aina siihen suuntaan, johon akselin paine suuntautuu.

Alkuperäisessä kunnossa oleva minuuttitaulu koneiston kyljessä. Tämä taulu auttaa aikaan asetusta, koska tornin ulkopuolellä olevia osoittimia ei voi nähdä tornin sisälle.

Koneiston kokoaminen tornissa. Täällä se oli huomattavasti hankalampaa kuin autotallin valoisissa ja muutenkin hallituissa olosuhteissa.

Koneisto valmiiksi koottuna. Aika komea siitä tuli vaikka itse sanonkin...

Lyöntivasarat tornin katolla olivat melko hyvässä kunnossa. Pientä vasaroiden vastinjousien säätämistä jä voitelua vain kaivattiin.

Kellot on valmistettu samana vuonna kuin koneisto asennettu paikoilleen. Kellojen valmistaja Johan & Charlotte Julin.