Eskilstuna-tyyppisen lattiakellon korjaus

Seuraavassa on kuvattu Varsinais-Suomen kirkoissa yleisen Eskilstuna-tyyppisen lattiakellon perushuollon eri vaiheita. Kello on Maskun kirkosta.
Nämä ruotsalaiset kellot muistuttavat paljon niinikään ruotsalaisia Mora kelloja ja lienevät myös samalta ajalta peräisin. Tyypillistä kelloille on teräksiset pohjat ja melko karkea ulkonäkö. Yleistä näille kelloille on myös veitsilaakerointi käyntihaan akselin toisessa päässä. Tämä laakerointi aiheuttikin oman päänvaivansa korjauksessa. Alla kuvassa korjausta odottava koneisto.

Aikaisempien korjaajien merkintöjä. Koneiston puisessa kiinnityslevyssä on kolme merkintää:
    4/1845
    9/XII 1937 P. Paunu (Nimi on epäselvä)
    26.7  -86
Merkinnät loppuvat vuoteen 1986, mutta uskon että kellolle on tehty jonkinlaista huoltoa vuoden -86 jälkeenkin.

Lisäksi isomman lyöntitiu'un sisällä oli kahdet merkinnät, joista toisesta ei saanut selvää. Toisessa oli nimikirjaimet IH ja pvm 29.6.1885.

 

Kuluneiden hampaiden viilaamista. Tämä homma, samoin kuin laakeritappien kiillotus, tulee vastaan käytännössä aina näiden vanhojen koneistojen kanssa.

  

Alla ratasjuoksujen testaamista. Useita laakereita piti siirtää hyvän ratasjuoksun saavuttamiseksi.

Alla yksi esimerkki laakerin siirrosta. Tässä tapauksessa siirto vaati isomman täytteen tekemisen vanhan laakerin kohdalle.

Lisää laakerihommia. Käyntipuolen telarattaan laakeri oli tiensä päässä.

 Alla uusi laakeri

Alla Käyntihaan akselin veitsilaakerointi, jonka edellinen korjaaja on korjannut vääntämällä pellin tuohon laakeripisteeseen.

Sama korjaus koneiston sisäpuolelta nähtynä.

Veitsilaakerin veitsi on pyöristetty vaikka sen pitäisi olla nimensä mukaisesti terävä niin, että laakerikohdasta tulee mahdollisimman pistemäinen.
Käyntiankkuri ei luultavasti ole alkuperäinen vaan mahdollisesti tehty samaan aikaan kuin tuo veitsen pyöristys. Voi olla, että veitsi on pyöristetty juuri siksi, että on saatu ankkuri oikeaan kohtaan käyntirattaan suhteen.

Alla epäselvä kuva veitsestä joka on teroitettu alkuperäisen kaltaiseksi.

Tässä tehdään veitsen laakeriosan istutusta.

Laakeriosa on paikoillaan ja akselin veistä vastaava kolo työn alla. Tässä kolo ei vielä ole lopullisessa syvyydessään ja lisäksi lopullinen ura on leveämpi "V" kuin tässä kuvassa eli sen muoto on lähempänä kellon pohjassa olevan aukon muotoa. Lisäksi akselin toinen pää piti siirtää alemmas, koska akseli olisi ollut muuten vinossa pohjien välissä.

Käyntirattaan hampaiden kärkien tasoitusta. Lisäksi hampaita piti vähän viilailla, mutta ei mitään suurempaa.

 Käynnin koekäyttö meneillään. Kantapään kautta opittuna laitan tässä vaiheessa näihin vanhoihin koneistoihin vain käyntiin liittyvät osat paikoilleen jotta osat saa helposti purettua ja taas koottua.

Pestyt kellon osat. Koneiston pohjat puuttuu kuvasta.

Alkuperäinen lyöntikamman sieppaaja on jossakin vaiheessa tehty uudelleen. Toimiva, vaikkei luultavasti aivan saman näköinen kun alkuperäinen. Messinkilevyn pohjassa on kaiverruksia, joten materiaalina tässä lienee käytetty jotain suteen kaiverrettua laattaa tai vastaavaa.

Kellon koekäyttö meneillään ja kaikki osat taulua lukuunottamatta ovat paikoillaan. Taulun laiton yhteydessä pitää vielä säätää lyönnin ajoitus kohdalleen tasatuntiin. Tässä vaiheessa se lyö pari minuuttia ennen tasatuntia.Tässä koneistossa lyönnin ajoitus menee helposti pois kohdaltaan, jos minuuttiosoitinta siirretään taaksepäin. Syynä on se, että lyönnin käynnistysvipu on pitkä ja ohut, helposti vääntyvä osa. Kuvassa edellämainittu osa on keskellä vasemmalta alas kohti osoitinten keskiötä taipuva vipu.

Koneisto lopullisesti koottuna ja koekäytössä, pientä rukkaamista vailla. Koneiston takana muuten on tuollainen vintage roskakori, jonka olen tehnyt noin 45 vuotta sitten Raision oppikoulun veistotunnilla..

Koneisto on paikoillaan kirkossa. Kuvassa vasemmanpuoleisen puntin vasemmalla puolella näkyy lisäämäni "kusinaru" josta kelloa voi lyöttää. Lisäsin sen sinne koska koneistossa on jo alunperin tehty vipu tällaista lyöttämismahdollisuutta varten. Kusinaru-nimitys tulee siitä että tuvassa yöllä asioilla käydessä narua vetämällä kello on ilmoittanut lyöntien määrällä mitä kello on ilman että pitäisi sytyttää tulta sitä varten.

Kello paikoillaan toiminnassa. Kellon kaappi on erittäin hyvin säilynyt ja kaikin puolin hienossa kunnossa. Ainut ei-niin-hienossa kunnossa oli vetoveivi, joka oli aivan eri paria muun kokonaisuuden kanssa.